Sisältää avautumista, taas kerran.

Olen siis ollut opetus/ohjaus/koulutusvastuullisessa roolissa aiemmassa työpaikassani ja muutenkin tehnyt sitä kohtalaisesti. Palkalla ja palkatta. Lähinnä siksi että se on ihan jees hommaa. On kiva yrittää jakaa omaa tietoaan muille ja vastineeksi huomata kun muiden taidot kehittyvät ja hei, en mä mikään Jumala ole. Niiltä _muilta_ oppii itsekin aiiiikast paljon. Noh, asiaan...

Tällä hetkellä olen taas aika samassa tilanteessa. Yritän, nimenomaan, yritän kovasti opettaa.

Jokainen on joskus uusi, jokaisen pitää tehdä omat virheensä mutta missä menee raja. Siinä kun ei oikeasti enää saa opetettua mitään tai opetettavan opettaminen vain tökkii,, siis todella tökkii. Siitä tulee henkilökohtaista ja tuntuu vaan taas niin paljon helpommalta tehdä hommat itse. Montako kertaa päivässä pitää kuunnella että "kyllä mä muuten muttaku mä olen niin uusi, kyllä mä muuten mutta kun olen ollut ihan eri alalla/koko ikäni/aina ennen/silloin joskus/vuodesta nakki ja kaapintausta asti"

Onko ihan pakko jos ei taho..siis onko..eihän ole..?

Muumitalo, joku, miksei opettaminen joskus vaan taivu... ?