Anteeksi.

Anteeksi siitä etten jaksa ihan joka viikko käydä kahta kertaa treeneissä, anteeksi. Anteeksi että minun pitää istua ensin töissä, sen jälkeen mennä kouluun ja istua siellä vähintään 20.15 asti että ehtisin viimeistään puoli yhdeksäksi treeneihin. Anteeksi että joskus pitää kuunnella viimeinen varttikin koulussa, esim. tenttivinkkejä, enkä näin ollen ehdi vaan enää kunnolla treeneihin. Valintoja kyllä, huonoja, mitä ilmeisemmin.

Anteeksi myös siitä että en aina torstaisin voi lähteä 45 minuuttia aiemmin koulusta, ehtiäkseni hallille. Sorry, olen todella pahoillani siitäkin. Sillä koska olen näin huono ihminen, joka vain vätystelee kotona ja hengaa ja kuluttaa aikaansa makaamalla sohvalla, en ole oikeutettu harrastamaan sitä vähääkään täysipainoisesti vaikka niin yritän. Siksi minua siis saa haukkua ja solvata kun en ole paikalla, sekä vielä kiristää peliajalla. Toki, sehän nyt on selvää. Kun ei ole paikalla ei saa treeniä eikä näin ollen pelaa. Loogista kyllä, reilua kyllä, se, että minä (ja eräs toinen) olemme ainoat tällaisen kohteena on tietysti arveluttavaa.

Muille riittää se etteivät ne ikinä ilmoita edes tulevatko treeneihin vai ei. Ei tarvitse, ei kiinnosta ei viitsi. Ne pelaavat, niitä kehutaan ja ne loistavat. Osaavat kuulemma, ovathan ne harjoitelleet kokonaista viisi viikkoa... Me, vaivaiset 4 vuotta.

Anteeksi siitä etten aina jaksa puhua, minua väsyttää 15 minuuttia ennen treenien loppua kun en saa syötyä päivän aikana ja pakka vaan yksinkertaisesti hajoaa jossain vaiheessa kun päivien pituus venyy aina vähintään 10-11 tuntiin..yleensä enemmänkin.

Iso, polvillaanpyydetty anteeksi siitä etten ole ollut kahtena viime kertana treeneissä. Kaikilla muilla oli sentään viime viikolla hiihtoloma..ihan koko viikon, minä olin kertaalleen treeneissä. Lomasta ei ollut tietoakaan, nyt se siintää sentään jossain edessä. Anonko sen vapaaksi valmentajalta..vai pitäisikö perua uudelleen sekin loma...