Se siitä sitten ja tänne


Blogiani lukeneet tietävät että kyseessä ei ole ihan ensimmäinen, eikä varmaan viimeinenkään, kiitos mutta ei.
Jotenkaan tätä nyt ei vaan enää jaksaisi. Tilanne on ollut sellainen että vaikka uutta työtä ei ole saanut olen varmasti miljoonasti todennut sitä, että onneksi on edes ne työkaverit, joiden vuoksi jaksaa. Nyt äärimmäisen tärkeä osa sitä lähtee. Työkaveri kyllä, mutta ystävä myös. Ei kyse varmaan ole maailmanlopusta mutta nyt ei ole oikeastaan mitään syytä enää jaksaa. Minä olen tällä hetkellä ollut tämän lähdön jälkeen pisimpään.. seuraava on ollut vajaa puolivuotta vähemmän.
Tää ei voi olla näin vaikeeta, ei voi. Kieltäydyn uskomasta tähän enää... Nyt on oikeasti se tilanne edessä että mietin todella mikä järki tässä kaikessa on. Samaan aikaan olen helpottunut että yksi "sielu pelastettu" tuosta paikasta mutta oma lähteminen tuntuu kokoajan vain kaukaisemmalta. Tähän kohtaan on turha nyt laittaa että kyllä se siitä. Niinpä kyllä se varmasti siitä mutta KOSKA ja MIKSI ja MITEN ja MINNE.
Antakaa nyt vähän armoa... Nyt täällä on niin pieni Nyyti mytyssään ja harkitsee vakavasti jotain todella radikaalia..
huomenna vielä kaiken lisäksi se koiran lekuri.. Olen ihan varma että tää paha karma kertautuu ja sieltä tulee jotain paskaa niskaan. Toivotaan nyt sit kuitenki että ei kuitenkaan...