Aamu alkoi niin kuin vain voi alkaa. Kepo heitti töihin, ensimmäinen itku puolessa matkassa. Kepo totesi realiteetin "miksi sinun pitäisi olla tuossa kunnossa töissä kun muutkaan eivät ole". Niinpä, vaan kun olen.
Pääsin töihin jotenkin ihmismäisen näköisenä, pari työkaveria kun tuli paikalle hanat aukesivat. Ei vaan kertakaikkiaan jaksanut pitää sisällään mitään. Helpotti, mutta ei poistanut ongelmaa. Päivä meni jotenkin..
Nyt iltasella käytiin syömässä äidin luona ennakkoon jouluruokaa ja oli kivaa. Ihanaa kun tuollaisiakin hetkiä vielä on. Siitä vielä viemään BorisDoriksen takki sille matkaa varten, sitten tontille raivaamaan.
Mummi soitti (wtf) ja kertoi miten ei saa olla vihamielinen ja pitää mennä katsomaan isää (joo kiva kuulla sinustakin kerran kahdessa vuodessa...) En tiedä. Totesin muutamia asioita kyynisen lakonisesti ja toivoteltiin jouluja. Soitin tuosta innostuneena vielä isällekin. Pyysi käymään ja toki voidaan mennä. Isä kuulosti kauhean väsyneeltä... Ehkä muutto ottikin kovemmille kuin osasin ajatella. Olihan tuo asunto yli 30v hänenkin elämäänsä.. Noh, ehkä tämä taas tästä. En nyt tuulettele vielä mitään ihmeitä mutta mennään toki käymään. Fiilis on ainakin ihan kohdallaan.

Olen vähän reipastunut taas kutomisten suhteen. Aloitin vauvasukat tuosta SNY:ltä saamaltani vaaleanpunaisesta bambulangasta. Tulee aika ihkut vaikka itse sanonkin.  Edellisiltana tein kepon veljenvaimolle Novitan ohjeella tuollaisen huovutetun huivin. Aika ok, voisin jopa itsekin kuvitella pitäväni
Ehkä tämä tästä...