Kävin fillarilenkillä eilen kun M lähti juoksumoiselle. Noh, kuinka ollakaan Scamboni ruopi siihen malliin että päätin KÄYDÄ mutsilla. Oliko se hyvä vai huono niin siitä ei sen enempää. Hirveän vahvasti minulle annettiin sellainen fiilis silti että MINÄ olen se joka olen mokannut (once again) ja MINÄ olen se jonka olisi pitänyt ymmärtää (bigger suprise) että miten vaikeaa hänellä on ollut kun ei ole enää ketään...HRMH...hänhän se on tässä tahtonut eristäytyä ja kuten itse sanoin: minulla on nyt panssari. Totesin lakonisesti (olen syönyt muuten sivistyssanakirjan) että tässäpä sitten kolistellaan. En tiedä tapahtuiko mitään elämää suurempaa mutta kai tämä tästä..tuskin muuttuu koskaan samanlaiseksi mitä on ollut mutta enivei. AIjuu, muistutettiin minua toki siitä taas että a/ mikä sukunimeni on ja b/ että HÄN tietää miksei minulla ole hirveästi ystäviä (nice to know....). Puolilleöin siellä olin.

Polkiessani pirun kylmässä yöilmassa himaan mietin oikeastaan kaikkea. Miksi, miten ja kuinka. Lähinnä että miksi minusta on tullut sellainen kuin olen. Ihan kuin olisin kahden täysin eri planeetan asukin yhdistelmän tulos. Ehkä parempi näin sillä todella harvoin tahdon nähdä itsessäni mitään samaa kuin vanhemmissani...

Viikon loppupuoli meneekin sitten onnellisesti töissä (joo ei siitä rahaa tule, lähinnä menee) PoriJazzeilla mutte hey, MÄ pääsen kattomaan Kanye Westiä ja Stingiä, jos ootte moisista kuulleet ;)