Olin saanut näemmä uuden "tilaajankin", toivottavasti kaikki saavat mitä haluavat :D

Pää on taas niin hötöä täynnä.. Juuri vuodatan ystävälle miten kaikki vaan alkaa pikkuhiljaa keräämään kyyneneleitä silmiin. Kuuntelin Jenni Vartiaista tänään mun ihanasta iPodista bussissa. Joo, itkettää.. Töissä kun hakataan päätä Rouvan kanssa seinään niin itkettää. Nyt melkein itkettää.. Syy on vaan niin kadoksissa. Niin on tyttökin..Mä olen kuin se kuuluista neula siellä heinäsuovassa. Oonko mä oikeasti sairas.. vai kuvittelenko vain tämän kaiken. Pessimismi on kyllä ollut vahva vireeni aina sekä tavallaan luonteenpiirrekin. Pessimisti kun ei pety. Mietin että voiko pelkkä työpaikka luoda sellaisen luonteenpiirteen kiinteäksi osaksi omaa persoonaani etten pysty irrottamaan siitä enää vapaalla. Eli näen vain kaiken mustana ja harmaana, mutta se aurinko ei ole kyllä kovinkaan suuressa osassa enää..tai ainakaan nyt.

Tuntuu niin pahalta kun tiedän ainakin pari kolme muutakin jotka kamppailevat tämän saman kanssa. Kuka mistäkin syystä. Voin olla olkapäänä kyllä mutta en vaan saa itsestäni irti mitään muuta. Yhä edelleen salikortti ostamatta, laihis aloittamatta, opiskelut junnaa koska ilman duunipaikan , edes jonkinlaista siunasta, se tulee olemaan ihan hel*etin vaikeaa. Joku tietysti kuvittelee että mitäs siitä jos ei nyt töissä arvosteta opiskelua mutta kun sitä on tässä nyt palloteltu jo jonkunaikaa niin luulin rehellisesti saavani hieman erilaisen vastaanoton sen asian suhteen kuin sain....