Kävin ensimmäisen kerran ehkä viiteen vuoteen keskellä päivää kaupungissa. No ei vaa, ei nyt ehkä noin kauaa ole mennyt mutta nyt on aikaa tehdä mitä haluaa ja mitä nenä näyttää. Tosin kävin toki hoitamassa yhden asiankin.

Kävin miettimään että jos henkilö A voi pahoin ja kokee olonsa tukalaksi niin mitä henkilö B voi asialle tehdä. Ei periaatteessa mitään. Siihen on B:n ihan turha alkaa huutelemaan että et voi voida pahoin ja ei sun kuulu ja ei tästä voi tulla paha mieli. A:lle paha olo ja paha mieli ovat hänen totuutensa, ei niinhin voi kukaan muu sanoa mitään. Ah, syvällistä. Ehkei niinkään mutta tosi usein tuntuu että pitää vain, taas ja jälleen, olla kiltti ja reipas vaikka miten reistaisi. Pitäisi vaan aina muistaa että kenenkään muun hyvinvoinnin mittari ei ole minun hyvinvointini. Ainut joka siitä voi pitää huolen olen minä itse.

Aijuu, ostin riiviöille ajanvietettä, katsotaan mitä tästä tulee. Menemmä siis harjoittamaan aivostojuNppaa :D