Ilo ei ollut ennenaikaista, korkeintaan hieman ylimitoitettua. Onneks vkoloppu kuitenkin lutviutui muuten. Periaatteessa sunnuntain duunikeikka olisikin ollut vain ekstraa.

Pikkukoira oli valloittava, pointsit sille. Jotenkin sen ja rauhallisuuden ja sen tiedon varassa ettei "tarvitse" hörhöttää missään oli varsin tasoittava vkoloppu. Varsinkin kun tietää ettei sellaisia ole luvassa taas hetkeen. Juuri tänään töissä laskeskelin että ennen marraskuuta ei taida olla varsinaisesti sellaista vkoloppua tulossa jolloin EI olisi jotain häppeningiä jompana kumpana päivänä. On laivamatkaa, kauden päättäjäistä, omaa synttäriä, häitä, Islanninmatkaa, tenttiä ja ties mitä. Tosin tentti saattaa siirtyä koska kiitos kaunis kaikille avoimen opiskelijoille, kaikissa kt:n kurssikirjaston kirjoissa on noin 13 varauksen jonot, joten se SIITÄ tentistä sitten.. Onneksi sentään lauantainen luento oli mielenkiintoinen, kaipa tästä voisi jotain tullakin.

Ehkä alan nyt tosissaan odottamaan niitä puheterapian pääsykoekirjoja ja kokeilen onneani sinnekin. Tavallaan minä antiopiskelijana saatan olla varsin hyvääkin materiaalia yliopistolle, olishan sitä sitten kivasti 40-vee jos valmistuisi samaa vauhtia kuin keskimäärin suurin osa nykyään, mitä siitä nyt oli juttua...12 vuotta..wuhuu..ja AMK:lta yritetään suurinta osaa potkia ulos jo 3-v jälkeen, oh whatta joy..