Jostain se taas ilmeisesti alkaa nostamaan päätään. Tunnen ahdistuksia milloin mistäkin, siitä että Pomo on mitä on, siitä että se kohtelee meitä huonosti, se ettei palkka nouse, se että olen huono uudelle työntekijälle opettajana. Ja kuitenkin, ei noista hirveän moni asia ole mun käsissä. Koen huonoa omaatuntoa siitä että istun sohvalla, kudon, ja vietän laatuaikaa keskenäni. Koirat makaa pisin kämppää, so? Ruokaa saavat ja ulos pääsevät :) Ja ehkä joskus muuallekin ;-)) Tää on taas vaan jotain niin ihmeellistä..

Hirveä ongelma, en tiedä tahtosinko Motivukseen jumpparkortin. Tai salikortin. Tai sellaisen jossa on ne molemmat. Jos ottaa molemmat niin tuleeko siellä sitten käytyä. Ja jos ei käy niin sitten haaskaa taas rahaansa (tai ei itseasiassa haaskaa, tuommoset summat kuukausittain mä käytän jo melkein pelkästään taksilla ajamiseen :D ) Kauheen vaikeeta... Tänäänki teki mieli mennä bodypumppi-tunnille mutta kun ei oo taas ketään seuraksi..

Kirjoitinkohan jo aikaisemmin että isä myy mun kotikodin. Aika sieltä itestään sekin mutta minkäs teet.. Sanoin suorat sanat sille siitä sen "kihlatusta". Minkäs mä sille voin että olen kuin terrieripennun teurastama kaktus..kova suustani, sisältä pehmeämpi mutta aiheutan kaikenlaisia näppylöitä puheillani ;) Mua ei vaan jotenkin niin kiinnosta olla kenenkään paskasankona kuuntelemassa mitä joku on tehnyt 20 vuotta sitten. Silti tuntuu että mä kokoajan toistan sekä omia, vanhempieni että muiden virheitä. Pää on ku terrierillä, eiku uudestaan vaan kiveä kohti, kyllä se siitä....