Pässiäistä lähdettiin viettämään kepon kotiseuduille ja kivaa oli. Voisin melkein kuvitella muuttavani sinne. Takaisintulomatkalla vaan jotkut Vladimirit toki veteli pisin Varkauden raittia kesärenkailla ja sen sitten tiesi...jumituttiin joku kuusi kertaa niiden taakse, milloin keskelle mäkeä milloin mäen alle..kun ei se oikein toimi tuo ajaminen jos sedillä on kesärenkaat, tulee lunta kokoajan lisää ja maassa sitä oli lähes 10 cm. Onneksi ne jäivät sinne surrailemaan ja me pääsimme onnellisesti ohi..

Ajomatkan aikana mietin vakavasti moneenkin otteeseen mitä tahdon oikeasti tehdä. Koitin miettiä mikä on se paikka jossa olen aina ollut ns. onnellisin ja kokenut eniten onnistumisen elämyksi. Lopputulema oli se, että ne ovat yleensä olleet liittyväisiä liikuntaan sekä jollain tavalla myös erityisryhmiin..ehkä tästä nyt tulee jotain. Pointti nyt kuitenkin on se, ettei tuo työura voi kestää enää kauaa..esim. tänään huomasin rakkaan ystäväni hengitysahdistuksen palanneen mukaan kuvioihin :(