Huomaan selvästi miten ympärilläni on osalla ihmisistä paha olla, on tosi surku :( yritän kovasti olla avuksi ja tiedän kyllä tilanteen mutta tuntuu että pahennan vain tätä ja teen toisten olon pahemmaksi. Niin, eikä minulle ilmeisesti viitsitä sitä suoraan sanoa että joo annetaan olla.

Töissä yritin saada uuteen ihmiseen vähän "virtaa". Kerroin, että täällä ollaan totuttu tekemään töistä eikä ole kiva, jos meistä tuntuu että joku siivestää. Puhuin siis ihan omana itsenäni enkä muuna. Ilmeisesti eilienn selkkaus oli ollut väärinkäsitystä, toisaalta, hyvähän se on nyt niin sanoa koska tuli vähän noottia. Työmoraalia epäilen silti kyllä vähän, vaan eipä olen mun rahoistani pois (hermoista kyllä...taitaa mennä joogat hukkaan :)

Jotenkin hirveän harmi ettei siellä vaan voi olla töissä. Nytkin tuntuu kokoajan että minulta odotetaan jotain "palveluksia" mutta en niitä halua tehdä. Puhun kyllä suoraan mitä haluan mutta en tosiaan halua olla mikään viestinviejä, ehkä maailman epäkiitollisin homma.. Onneks meillä vanhoilla duunareilla on kuitenkin sillä tavalla asiat hyvin ettei tarvitse pelätä että ovea näytettäisiin..

On tää niin vaikeeta, eilen tosiaan pahoitin vähän mieltäni mutta ei kai se auta.. En ole vielä löytänyt paikkaa johon ehkä mennä jatkamaan agi-harrastusta koska nyt tuntuu että me ollaan molemmat suoraan sanoen ihan dorkia..vähän meni unetkin taas niin ja näin. Vaikutus on se, että en tahdo tänään mennä minnekään, edes kauppaan koska alkaisi vaan vtuttaa...Ja vanha sormivammakin vaivaa (miten niin olen kutonut liikaa)