En oikeasti ymmärrä mistä tämä taas tuli...suuuuuuuunnaton pahaolo _jostain_... Ihan hiukan alkaa taas syödä sisältä tämä on-off-vetkuilu..

Jotenkin kaikki varmaan kulminoitui siihen, että yksi hyvä ystävä vaihtaa 2 vkon kuluttua työpaikkaa. Ehkä ahdistus siitä että miksen minä, miksei minulla ja voi kun minullekin..kuitenkin taas hirvittävä onnellisuus siitä että voi kun kiva että tuolle hyvä että tuo pääsee pois ja voi kun hyvä näin..

Edellisellä vkolla M oli kurssilla jossain, sitä edeltävällä vkolla oli pväreissu iltaan asti Hesassa, viimevko meni koirien kanssa metsällä ja nyt taas on parin pvän kurssi Hesassa. Oikeasti rassaa...yksinoleminen on ok, mutta ei näissä mittasuhteissa..Kaikki jää jotenkin niin jumiin kun ei pääse mihinkään ilman autoa, tai jos pääsisikin niin ei voi suoraan töistä mennä kun on koirat ja kaikki vaan jää...sekin tavallaan ahdistaa. Juuri kun sai punttisalikuvionkin jotenkin toimimaan...

En taas vaan millään kykenisi masentumaan lisää...