Ehkä tähänastisen elämäni ikävin päivä...Mamman hautajaiset..

Ei ole sanoja, eikä paljon muutakaan enää mielessä...Itkua, itkua, lisää itkua...hysteeristä ja seesteistä..kaikkea siltä väliltä. Ja kuitenkin kappelista ulos astuttaessa aurinko paistois lämmittävillä pienillä säteillään kauniin harsopilven läpi. Silloin sen taas jotenkin ymmärsi, yksi kaikki ja kaikki yhden puolesta. Ei tarvitse huolehtia kun kaikki on ihan meidän oikeasti hyvin nyt...

Kiitos Mamma...Siellä jossain..