Elämä vaan on..helppoa, ei ehkä eikä ainakaan mukavaa, enää. Kyynisyys kasvaa kokoajan ja miettii vain että miten oikeasti voi kestää tällaista kohtelua. AInakaan rahantakia sitä ei näytä kestävän koska ei siitä nyt juuri koskaan ole mitään jäänyt. Ei sillä, ed. kirjoitukseen vedoten, onnea ei ole sitäkään kautta pysyvästi tullut =)

Mietin vaan että miten ihmeessä joku ihminen voi puhua omia mielipiteitään toisten suulla, niin että ne toiset tottakai saavat sen kaiken "saissen" päällensä. Ihan hyvä noin kuin ajatellaan miten ryhmähengen tulisi rakentua...rakenna siinä sitten jotain kun yht äkkiä tulee _tieto_ että olet sitten sanonut näin ja ollut tätä mieltä...jotenkin se nyt vain tökkii. Itselläni ei tulisi mielenkään puhua omia edesottamuksiani niin että tekisin niistä jonkun toisen ongelmia...haloo, puhuttaisko hetki vastuunkantamisesta? Ja vielä tuollaisessa asenmassa *i s o  h u o k a u s*

Hirveä turhautuminen taas kaikesta. Tuntuu että asiat ei etene mihinkään ja vaikka miten hakkaa päätä seinään niin ei siihen vaan prkle tule sitä reikää josta mennä eteenpäin. Kiertäähän toki ei voi eikä kysyä että josko joku jelppis ylitse tai antais edes tikkaat. Ei NIIN ei. Nyt puhutaan kai sitten sisukkuudesta ja jääräpäisyydestä (ja tyhmyydestä jos kysyttäisiin joltain muulta).

Helvetillistä taas ollut oikeastaan koko viikko. Onneksi huominen tuo sen verran valoa että tulee pääsiäisloma ja saa vaan olla. Ja pääsenhän mä ESTELEIRILLE...aika luksusta. Ostin turvaliivinkin, maksoi kyllä jonkunverran mutta mitä sitä ei nyt henkensäpitimiksi...Ja huomenna optikolle. Joka puolestaan luultavasti myy mulle puolikauppaa ihan vaan "vahingossa".

Kai sitä jotenkin rakentaa itselleen sellaista siedettävää ympäristöä nykyään kun on huomannut miten dorkaa on oikeasti tehdä persnahkaruvella töitä kun ei siitä mitään jää. Tehdään sitten juuri sen verran että riittää ja ollaan siihen tyytyväisiä..Kai..ÄÄÄÄÄH...tämän jälkeen voisi painaa copy-pastea ja laittaa alusta asti kaiken uudestaan tähän perään :)