Ei kannata lukea enempää jos ei jaksa kiinnostua lähestulkoon pelkästä valituksesta.

Turkulainen oli Helsingissä koko viikonlopun. Mahtavuutta. Ystävän kanssa on aina hyvä, vailla huolta ja murhetta. Sukat kastui kävellessä mutta mitäs pienistä, ainahan tekevälle sattuu. Pääasia että pelit ja huollot meni hyvin ja oma "huolto" toimi joka tavalla aika luksuksesti. Vai mitä sanotte saunajäähdyttelystä kattoterassilla auringon laskiessa Helsingin iltaan ;) Okei, tämä oli ainut piristävä asia tässä kirjoituksessa.

Voiko ihminen olla vaan paatuneesti häiriintynyt syöjä? perjantaina söin aamulla kaksi näkkäriä ja kupin kahvia, töissä kupposen kahvia. Junassa muutaman nannan, sitten shopattiin Helsingissä ja illalla 21 aikaan käytiin syömässä. Tulos: uni ei meinannut tulla ja olo oli hankala. Lauantaina sentään maittoi hotellin aamiainen kello 7.30. Seuraava ruoka, öh, mäkkimättö kello 17. Sen jälkeen riittävästi _nesteytystä_. Sunnuntaina lukematonta litkimistä vettä ja puolikas pizza.

Tilanne ei helpottanut eilen yhtään, raejuustoa, hieman salaattia ja pari rieskaa töissä, illalla pelkkä ajatus syömisestä vain etoi ja etoi. EN, minä en oksenna vaan minua kertakaikkiaan kuvottaa ajatella syöväni, lähestulkoon mitä tahansa. Ja en, en helvetissä ole myöskään raskaana, sehän tästä henkisestä ja fyysisestä konkurssista vielä puuttuisi...

Tänään..kahvia aamupalaksi ja viili. Töissä kahvia, lounaalla raejuustoa ja sämpylä. Nyt ei enää saa alas mitään, olo on kertakaikkisen kamala. Mitä tälle voi tehdä.. tätä on jatkunut kohta jo 2 viikkoa ja väkisin syömisestä, noh, tiedätte miten siinä käy...

Treenatakin tarvitsisi jaksaa...