Kaikki alkoi tästä http://svenska.yle.fi/spotlight/. Miten erehdyinkin surffaamaan kanavalla juuri..
Onneksi näin melkein koko ohjelman ja vilahtihan siellä tuttukin =) Harvoin otan kantaa tällaisiin asioihin mutta syystä tai toisesta tämä tuntui nyt siltä että tähän on pakko saada sanoa jotain.

Jos Kelassa on laskettu että vaikeavammaisten kuntoutuspäätöksiin on aikaa karkeasti arvioituna tunti niin kaikki voivat vain ajatella mitä tässä ajassa saadaan aikaan. Eipä juuri mitään...
Toinen asia mitä en ymmärrä alkuunkaan, en nyt enkä aiemmin siitä puhuessani ystävieni kanssa on se että ihmiset joutuvat toistuvasti hakemaan näitä kuntoutuspäätöksiä ja vastailemaan samoihin ja suoraan sanoen tyhmiin kysymyksiin omasta tilastaan. Kysymykset kun ovat luokkaa "oletko parantunut?"... Toki, kyllähän esim cp- vammainen paranee muutaman vuoden fyssarilla juoksemisen jälkeen tai toispuolihalvaantunut saa yht äkkisesti huonomman puolensa toimimaan.. vai saako sittenkään :)
Täytettyään samaa paperia vuosikausia, kerta toisensa jälkeen ja odotettuaan sormet kauhusta ja fysioterapian puutteesta jäykkänä on aina se mahdollisuus että fyssarikertojen määrää vähennetään tai pahimmassa tapauksessa niitä ei tule ollenkaan.
Minusta tärkeämpää olisi keskittää voimavarat siihen että näiden aktiivisten, omatoimisten ja toimintakykyisten ihmisten toimintakyky pysyisi vielä jatkossakin hyvänä ja sitä voitaisiin ylläpitää takaamalla se kuntoutus. Kuten haastattelussakin kävi ilmi, tulee huomattavasti kalliimmaksi hoitaa pitkäaikaissairaita..
UGH, ehkä suurin antipatiani on taas purettu hetkeksi