On kyllä niin väärin että hyville ihmisille sattuu niitä inhoja ja ikäviä juttuja mutta niin kai se on maailman sivu ollut. Eilenkin taas tirauteltiin muutamia iiiiiisoja kyyneleitä, mutta kyllä ne siivet kantaa, jokaisella.

Toki, jotain hyvääkin. Mrs. Boss on todella vähän töissä. Sen enempiä häntä diagnosoimatta tilanne on se että hän joko a/ kävelee hetken vielä tai sitten b/ei. Hän ilmeisesti on tilanteen b kannalla koska HÄN on päättänyt että HÄN sanoo...noh, aikansa kutakin. Eiköhän sitä jokainen joskus saa osalleen sen mitä on ansainnut..siis toivomatta nyt kuitenkaan mitään puukkoja ja ämmiä äkeet selässä taivaalta kenenkään osaksi. Eli Bad things to bad people..pakko se on niinkin mennä, PAKKO.

Perjantaina lähdetään taas ajelemaan kohti itäistä provinssia, valitettavasti vain hetkeksi. Ei kai sitä nyt töistä voi pois olla...Ja nyt jännään että kolahtaako postilaatikko kutsuvasti huomenna

Täällä muuten sataa. Täysillä. Ja ukkostaa kans...että semmosta kesää tuppais ;)

 

**lisää**

Töissä oli aluksi kivaa. Ei tarvinnut ajatella opiskeluja ja sai rahaa. Oli joku tarkoitus ja ihan oikeasti töitä. Firma muutti ja me mukana, uudet kivat tilat, lisää ihmisiä. Taas oli ihan kivaa. Jossain vaiheessa alkoi kaihertaa että mites tää nyt tällasta on, mutta silti oli ihan kivaa. Pidin työkavereistani ja työstäni, sillä jakois ihan hirvittävän pitkään. Ekana kesänä olin 3 pvää palkattomasti lomalla. Sitten taas porskutettiin läpi syksyn ja talven. Ennen ensimmäistä kesälomaa ajateltiin porukalla että kaipa tää tästä kun pääsee lomalle ja niinhän se meni. Auttoi kyllä, mutta tosin vain kuukaudeksi. Sitten alettiin olla samassa jamassa. Vuosi osa-aikaisena auttoi kyllä, tein samanmäärän töitä kuin nytkin, vain lyhyemmässä ajassa. Voitaneen puhua kunnianhimosta ja pirummoisesta sisusta.

Pikkuhiljaa tilanne on alkanut lipsua siihen että lasketaan aikaa vapaapäiviin,lomiin, vkoloppuihin, perjantaihin, milloin mihinkin. Ja takaisinmeneminen on aina vain vaikeampaa. Ennen loma riitti jaksamaan läpi vuoden, nyt se on riittänyt minulla ehkä korkeintaan kahdeksi viikoksi...ehkä tämä kaikki kertoo niin paljosta.

Nyt töissä on tilanne se, että edes ihanat työkaverit eivät riitä siellä jaksamisessa. Työ alkaa ensimmäisiä kertoja puuduttaa ja tulee ajateltua että tätäkö tämä nyt on, eikö mitään muuta ole tarjota. Puhelinmeen vastaaminen töissä taitaa olla se kohokohta aina...