Tänään siivosin koko aamun, laitoin vaatetta vähän Afrikan lapsille kiertoon ja nappasin neiti Koirasen kainaloon ja painelin Kupittaalle lenkille. Jotain hyvää sentään..

Ruuaksi hyvää päärynä-juusto-pähkinä-salaattia.. siinäpä ne suurimmat..

Mä syön todella huonosti taas. Kepo on huolissaan ja tekisi mulle varmaan vaikka mitä ruokia mutta kun en mä tahdo.. välillä ratkean taas aivan sikana kaikkeen mutta toisinaan pystyn olen (olen opettanut itseni olemaan) syömättä enkä edes tunne nälkää.. Joo, on tää ilmeisesti syömishäiriötä.

Parhain olo on pitkään aikaan ollut silloin kun alkukesästä oli kesä edessä, traineri hankittuna ja saliohjelma toimi ja virtaa riitti. Nyt kaikki on taas niin rempallaan, kouluja kaksi käytävänä ja jäätävä työstressi...

Kaipaan niin jotain apua tähän...

Ehkei ihminen vaan kestä määräänsä enempää.. 8-16 töitä, 17.15-20.20 koulua, sitten kotiin. Sama toistuu neljänä iltana viikossa, treeneihin pitäisi ehtiä ja hoitaa toista koulua tässä sivussa. Töissä menee hermo.. oikeasti ja tieto siitä että kaksi parasta työkaveria jää kohta mammalomalle ahdistaa.. ketä mulle jää sinne, ei ketään.. sitten olen taas totaalisen yksin ja eristäydyn varmaan lisää.

Voi kun olis rahaa.. sillä sais ostettua aikaa ja vois vaikka puolivuotta opiskella täyspäiväisesti päiväopiskelijoiden kanssa kursseja pois, mutta ei.. Olin viikon palkattomalla lomalla elokuussa ja se söi rahavarat niin nolliin että nyt taitaa olla 25e rahaa tilillä. Sillä pitäisi suoritua tämä viikko täällä kotona ilman kepoa..autoa..

Itkettää jo pelkkä ajatus tästä viikosta.. pitkiä päiviä, yksinäinen viikko. Onhan mulla pari koiraa täällä mutta ei ne saa mun päätä kasassa pysymään kuin siten etten ehkä voi vaan maastoutua kotiin.. Tekis mieli ottaa viikko saikkarilla jollain syyllä ja painella kepon perään itäiseen provinssiin..

Jostain oli luovuttava...

Anteeksi siitä etten jaksa ihan joka viikko käydä kahta kertaa treeneissä, anteeksi. Anteeksi että minun pitää istua ensin töissä, sen jälkeen mennä kouluun ja istua siellä vähintään 20.15 asti että ehtisin viimeistään puoli yhdeksäksi treeneihin. Anteeksi että joskus pitää kuunnella viimeinen varttikin koulussa, esim. tenttivinkkejä, enkä näin ollen ehdi vaan enää kunnolla treeneihin. Valintoja kyllä, huonoja, mitä ilmeisemmin.

Anteeksi myös siitä että en aina torstaisin voi lähteä 45 minuuttia aiemmin koulusta, ehtiäkseni hallille. Sorry, olen todella pahoillani siitäkin. Sillä koska olen näin huono ihminen, joka vain vätystelee kotona ja hengaa ja kuluttaa aikaansa makaamalla sohvalla, en ole oikeutettu harrastamaan sitä vähääkään täysipainoisesti vaikka niin yritän. Siksi minua siis saa haukkua ja solvata kun en ole paikalla, sekä vielä kiristää peliajalla. Toki, sehän nyt on selvää. Kun ei ole paikalla ei saa treeniä eikä näin ollen pelaa. Loogista kyllä, reilua kyllä, se, että minä (ja eräs toinen) olemme ainoat tällaisen kohteena on tietysti arveluttavaa.

Muille riittää se etteivät ne ikinä ilmoita edes tulevatko treeneihin vai ei. Ei tarvitse, ei kiinnosta ei viitsi. Ne pelaavat, niitä kehutaan ja ne loistavat. Osaavat kuulemma, ovathan ne harjoitelleet kokonaista viisi viikkoa... Me, vaivaiset 4 vuotta.

Anteeksi siitä etten aina jaksa puhua, minua väsyttää 15 minuuttia ennen treenien loppua kun en saa syötyä päivän aikana ja pakka vaan yksinkertaisesti hajoaa jossain vaiheessa kun päivien pituus venyy aina vähintään 10-11 tuntiin..yleensä enemmänkin.

Iso, polvillaanpyydetty anteeksi siitä etten ole ollut kahtena viime kertana treeneissä. Kaikilla muilla oli sentään viime viikolla hiihtoloma..ihan koko viikon, minä olin kertaalleen treeneissä. Lomasta ei ollut tietoakaan, nyt se siintää sentään jossain edessä. Anonko sen vapaaksi valmentajalta..vai pitäisikö perua uudelleen sekin loma...

Olen siis ollut opetus/ohjaus/koulutusvastuullisessa roolissa aiemmassa työpaikassani ja muutenkin tehnyt sitä kohtalaisesti. Palkalla ja palkatta. Lähinnä siksi että se on ihan jees hommaa. On kiva yrittää jakaa omaa tietoaan muille ja vastineeksi huomata kun muiden taidot kehittyvät ja hei, en mä mikään Jumala ole. Niiltä _muilta_ oppii itsekin aiiiikast paljon. Noh, asiaan...

Tällä hetkellä olen taas aika samassa tilanteessa. Yritän, nimenomaan, yritän kovasti opettaa.

Jokainen on joskus uusi, jokaisen pitää tehdä omat virheensä mutta missä menee raja. Siinä kun ei oikeasti enää saa opetettua mitään tai opetettavan opettaminen vain tökkii,, siis todella tökkii. Siitä tulee henkilökohtaista ja tuntuu vaan taas niin paljon helpommalta tehdä hommat itse. Montako kertaa päivässä pitää kuunnella että "kyllä mä muuten muttaku mä olen niin uusi, kyllä mä muuten mutta kun olen ollut ihan eri alalla/koko ikäni/aina ennen/silloin joskus/vuodesta nakki ja kaapintausta asti"

Onko ihan pakko jos ei taho..siis onko..eihän ole..?

Muumitalo, joku, miksei opettaminen joskus vaan taivu... ?

Eilinen meni autourheilun parissa pariin otteeseen. Ensin aamulla kukonlaulun jälkeen hurautin naapurikaupunkiin patsastelemaan, välissä kävin ottamassa unet kotona ja suunnin illaksi uudelleen samaan paikkaan. Ilta oli huomattavasti enemmän tekemisentäyteinen, just the way I like it. Sivuhuomautus: Bemarikuskit eivät vieläKÄÄN pääse mun rankinglistalla kovin korkealle... *pissed of...*

Muuten elo on kohtalaista, siedettävääkin ehkä. Ei suurta draamaa suunnassa tai toisessa, vielä. Viikonverran pitää tässä ehkä vielä yrittää kärvistellä jotenkin, saa nähdä paljonko schaibea niskaan sataa, mutta itsepähän olen valintani tehnyt. Tai no, ehkä erään Ystiläisen kanssa.

Huomasin tänään taas pitkästä aikaa miten pelottavaa onkaan kun omaa jonkinlaisia meediokykyjä.. Kyllä, se on todella pelottavaa :/

Nälkä on mutta kaikki vain etoo..ja EI, en ole jakautumassa thank GOOOOD...

Ei tervettä hetkeä

J

Matka on peruttu, lomaa ei siis pidetä. Mikäs siinä, onhan mulla viimeksi ollut loma..ööm...1,5 vuotta sitten ehkä kauemminkin..

Joo kiitos ja hei

Sain Piukuselta ihanan paketin lankaa (joo, maksuun menee huomenissa ;) ) halvalla toisinsanoen lähes ilmaiseksi. Päätin että kun nämä kutomisneulomukset on jääneet taas vähän vähemmälle niin pelastetaan sitten maailmaa taas vaikka vaakatilkku kerrallaan. Ja jotta elo ei olisi vaan nurkumista niin löysin tämän

Että jos tekee mieli tehdä jotain pientä, kivaa ja tärkeää niin nämä on mun mielestä aina ajattelemisen arvoisia aiheita.

Kipeilen siis kotona ja toivon ettei tämä ole vilkasta influenssaa. Kuume on sahannut eestaas nyt maanantaista asti ja samassa paikassa, jossa viikonlopun olin, on käytännössä kaikki muutkin kipeytyneet. YÖK.. Ei ole siis paljon oltu töissä/koulussa/treeneissä